Julkaistu Lily-palstallani 23.1.2011
Asumme vanhassa kerrostaloasunnossa, jossa on keittiön takana pikkuinen palvelijanhuone. Se on nyt makuuhuoneenamme, ja viihdyn siellä paremmin kuin missään muualla asunnossamme. Suuren sängyn lisäksi huoneessa ei ole kuin siro matala kaappi liinavaatteita varten ja lampaantalja kynnyksellä. Kaapin päällä asustaa lamppu, ikkunalaudalla muutama viherkasvi, ikkunassa paperitähti. Ei muuta.
Loikoilin silittelemässä kuopusta uneen, ja ajattelin huoneen vuosikymmenien takaisia asukkaita. Kotiapulaisella on ollut täällä kapea sänky, lipasto ja tuoli, ehkä pöytä. Matkalaukku sängyn alla. Yhden ihmisen omaisuus on mahtunut tähän, kahdeksaan neliöön. (Asuntoomme kuuluva kellarivarasto on suunnilleen saman kokoinen!)
Muistin yhtäkkiä kodin, jossa asuin kymmenen vuotta sitten. Opiskelin vieraassa kaupungissa, ja jaoin huoneen toisen tytön kanssa. Kaksi sänkyä, kaksi pöytää, kaksi komeroa, kaksi tuolia. Sohva, peili ja matto. Television saimme myöhemmin. Kaappiin mahtui muutama vaatekerta, eikä aamuisin puuttunut koskaan päällepantavaa. Kirjoituspöydän ylälaatikosta löytyi opiskelupaperit, alalaatikosta muut. Meillä oli enemmän kuin tarpeeksi, sillä kun sängyt veti vieretysten, elokuvaa mahtui katsomaan koko asuntolan väki. Viikonlopuiksi matkustin pyykit kassissa kotikaupunkiin, kyyhötin peiton alla sadan sotkuisen neliön keskellä ja toivoin pääseväni sinne, missä olin enemmän kotonani.
Vuosien mittaan, lukuisissa muutoissa sotkuiset neliöt ovat siistiytyneet, ja tavara karsiutunut. Yhä haaveilen kodista, jossa kaikelle on käyttötarkoitus ja paikka. Yhä haaveilen, että omaisuuteni mahtuisi matkalaukkuun. Sängylle mahtuvat jo kaikki rakkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti