Pitkä penni

Säästäminen kuulostaa jo sanana äärettömän ikävältä asialta, kurjempaa voi olla vain säästäväisyys. Lapsena säästäminen oli itsestään selvää, jos tavoiteltavana oli mikään karkkipussia hintavampi hankinta, mutta aikuisena siitä on tullut tylsä ja turhantuntuinen asia. Pienten mielitekojen toteuttaminen aikuisen tuloilla on niin helppoa, että isompienkien unelmien tahtoisi täyttyvän yhtä helposti.

Vaikka tuloni ovat pienet, ne ovat sentään säännölliset, ja olen jotenkin tullut omaksuneeksi sellaisen ajatusmallin että minun kuuluu saada kivoja asioita, ja ne täytyy saada heti. Moneen kertaan on harmittanut kun kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta on pitänyt valita halvin, kun niihin ihanampiin ei olekaan tilipussi riittänyt. Monesti sitten se edullisempi, ihan kiva asia on jäänyt lopulta turhan vähälle käytölle, kun oikeasti olisin halunnut sen toisen, ihanan mutta kalliin.

Mutta mitä ihmettä! Kun teininä halusin levyn, kirjan tai vaatteen joka maksoi kahden viikon tai kuukauden viikkorahat, mitä tein? Ostinko jonkun muun, halvemman, ja hautasin haaveet siitä Tietystä? En tietenkään. Miksi nytkään pitäisi tehdä niin?

Uuden vuoden lupaukseni olkoon se, että mietin tarkkaan mitä tahdon. Todella hyvät, laadukkaat, arkea sulostuttavat asiat saavat maksaa, mutta niitä on maltettava odottaa. Satunnaiset pikkuostokset ovat rahanhukkaa, ja niistä säästyvät varat pannaan talteen niitä huikentelevaisempia unelmia varten. Jatkoa seuraa...

Omassa kotona

Olemme muuttaneet hiljattain, ja näyttää siltä että tähän kotiin voimme asettua ehkä jopa viideksi vuodeksi. Olen asunut kolmentoista vuoden aikana kahdeksassa eri osoitteessa, enkä missään kolmea vuotta kauempaa, joten tuleva tuntuu pieneltä ikuisuudelta!

Vähän pidemmäksi aikaa aloilleen asettuminen saa katselemaan ympärilleen aiempaa kriittisemmällä silmällä, ja toisaalta rohkaisee panostamaan sisustukseen uudella tavalla. Tänne on järkevää suunnitella sisustusta huolella, kun sitä ei tarvitse laittaa kohta uusiksi. Aikaisemmin kotien sisustus on kasattu opiskelijabudjetilla sieltä täältä, ja olemassaolevat huonekalut sijoiteltu vähän sen mukaan minne sattuu mahtumaan.

Asumme vuokralla, edullisesti, väljästi, erinomaisella paikalla - siis elämäntilanteeseen nähden järjestely on paras mahdollinen. Toisaalta asunto on vanha, sokkeloinen, vähän hassu ja aika epäkäytännöllinen. Jos se olisi oma, viiden vuoden takia kannattaisi jo tehdä joitakin muutoksia. Vuokranantajan kanta on jyrkkä, mitään korjauksia ei ole tulossa, joten ei auta kuin sopeutua. Viisi vuotta - sehän lennähtää lopulta aivan hujauksessa, mitä siitä että pakkasella on vähän kylmä ja sähköt pätkivät, mitä siitä että jääkaapilta ruokapöytään on kuljettava kolmen huoneen läpi! Ja toisaalta: vuokralaisena olemme vallattomia ja vastuuttomia: jos asunnossa sattuisi vaikkapa mittava vesivahinko tai joku muu katastrofi, olisimme vapaita pesemään kätemme koko jutusta ja vaihtamaan maisemaa. Hyyryläisenä on huoletonta!

Viiden vuoden kuluttua oman asunnon osto lienee ajankohtainen ja järkevä ratkaisu, vuokralla asuminen kun ei pidemmän päälle ole taloudellisesti kannattavaa. Sitä silmällä pitäen olisi hyvä alkaa vähän miettimään mitä oikeastaan haluamme. Minkälainen asunto voisi olla se Oma Koti, elämän suurin hankinta?

Useimmat tuntemani kolmekymppiset tuntuvat haaveilevan omakotitalosta ja puutarhasta, mutta sellainen ei houkuta minua. En halua laitakaupungin rauhaan, vaan keskustan kupeeseen, hyvien julkisten liikenneyhteyksien ulottuville. Nykyisessä asuinpaikassa pystyn kävelemään käytännössä kaikkialle paitsi niiden ystävien luo jotka ovat ostaneet unelmiensa omakotitalon maalta. Muutos edellisessä lähiökodissa vietettyyn aikaan on hurja. Perheen yhteinen aika on lisääntynyt huimasti, kun mies huiskaisee työmatkansa kymmenessä minuutissa pyörällä entisen bussissa vietetyn tunnin sijaan.

En myöskään kaipaa omaa pihaa, kaupungin monilukuiset puistot olkoot minun kotipihani. Vältynpä samalla lumitöiltä, nurmikonleikkuulta ja haravoinnilta, rikkaruohojen kitkemiseltä ja siltä armottomalta ketutukselta kun kalliilla taimikaupasta ostetut puskat eivät sitten puhkeakaan kukkaan.

Keskustan tuntumassa, kerrostalossa, puistomaisella alueella on siis unelmakotini. Vielä kaipaan veden läheisyyttä ja ilmavia näköaloja. Kotikaupungissani riittää rantaviivaa ja komeita maisemia, mutta rantatontitpa ovat tunnetusti hintavia! Siinäpä kannustinta puskemaan opinnot päätökseen! Tällä hetkellä kun asuntolainan saisi ehkä leikkimökin ostoon...