Julkaistu Lily-palstallani 25.2.2011

Kävin lasten kanssa tänään katsomassa Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyä Tampereella Taidehalli TR1:ssa. Näyttely on esillä viimeistä viikonloppua, joten kiirehtikää katsomaan!
Savolainen on paitsi valokuvaaja, myös sosiaalikasvattaja, ja on vuosien mittaan kehittänyt työskentelytavastaan terapeuttisen metodin, voimauttavan valokuvan menetelmän. Kuvat on tehty yhteistyössä kovia kokeneiden tyttöjen ja nuorten naisten kanssa. Työtavan ytimessä on oikeus määritellä itsensä itse. Tytöt ovat saaneet suunnitella minkälaisen valokuvan haluavat itsestään tehtävän, ja ovat prosessissa saaneet opetella näkemään itsensä hyvänä ja ehjänä.
Näyttely oli kaunis ja pysäyttävä. Savolainen kysyy: mitä haluamme tehdä näkyväksi ja vahvistaa? Jokaisella on oikeus tehdä itsensä näkyväksi ja hyväksytyksi, arvostavan katseen kohteeksi. Savolaisen menetelmä poikkeaa tavanomaisesta valokuvauksesta siinä, että kuvaaja ja kuvan kohde ovat tasa-arvoiset. Kuvauskohde ei ole malli, vaan kuvan tekijä itsekin.
Väistämättä mieleen nousi nuorten tyttöjen muotiblogit. Itse tai kaverin avulla otetut ja julkaistut kuvat ovat yhtälailla tällaista itsensä näkyväksi tekemistä. Tätä ajatusta vasten kaikenlainen negatiivinen kommentointi muotiblogeissa tuntuu entistäkin vastenmielisemmältä ilmiöltä!
Usein sanotaan, että julkaisemalla kuviaan muotibloggarit asettuvat tietoisesti arvosteltavaksi, ja siksi negatiivinenkin palaute olisi vain nieltävä. Minusta tällainen ajatus on julma ja kyyninen! Eihän ovesta ulos astuessakaan ajatella, että kun nyt tuonne ihmisten eteen menen, minua saa kuka tahansa kohdella miten tahansa. Savolaisen valokuvaprojekti nimenomaan opettaa, että ihmistä ei saa kohdella miten tahansa, vaan jokaisella on oikeus tuntea olevansa kunnioitettu ja rakastettu. Jokaisella on oikeus tehdä näkyväksi oma kuvansa sellaisena kuin sen tahtoo muille näyttää. Muilla ei ole oikeutta polkea sitä kuvaa, vaan velvollisuus kohdella sitä arvostavasti.
Aloin seuraamaan muotiblogeja neljä vuotta sitten, ja aika pian aloin kirjoittamaan myös ensimmäistä omaa blogiani. Silloin blogilistalla oli 60-70 muotiblogia, ja pääasiallinen sisältö olivat juuri omakuvat. Kukaan ei saanut bloggaamisesta palkkaa, kaupallisia yhteistyökumppaneita ei ollut, ja valtaosa bloggareista oli alaikäisiä. Itselleni bloggaaminen ja omien kuvien julkaiseminen oli nimenomaan taistelua näkymättömyyttä vastaan ja yritys selvittää sitä, kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan. Lopputulos ei tietenkään ollut yhtä näyttävä kuin Savolaisen upeat kuvat, mutta minulle itselleni prosessi oli arvokas.
Muutaman vuoden kuluessa blogi-ilmiö on paisunut valtavaksi. Media-ammattilaisetkin ovat ihmeissään, miten sitten nuoret tytöt pystyisivät hallitsemaan blogiensa yhtäkkiä laajenevia lukijamääriä ja yllättävää julkisuutta? Suosittuihin bloggaajiin on alkanut kohditua aivan ihmeellisiä vaatimuksia. Toisaalta kritisoidaan sitä, että ostetaan uutta ja kauhistellaan vaatteisiin kuluvia rahamääriä, toisaalta valitetaan siitä, että bloggaajat eivät "uudistu" riittävästi tai ostavat vain halpaa tai käytettyä. Bloggaajien pitäisi olla "edelläkävijöitä" ja erottautua, toisaalta tuntea vallitsevat virtaukset ja tarttua niihin. Harva muodin ammattilainen kykenisi tällaiseen, miten voisi harrastuksekseen kirjoittava, omalla kustannuksellaan hankintansa rahoittava nuori näihin vaatimuksiin yltää.
Lapset ovat joskus hirvittävän julmia toisilleen, mutta nyt näyttää siltä, että aikuisetkin ovat heittäytyneet huutokuoroon mukaan. Minua puistattaa se, että täysikasvuisilla ihmisillä voi olla pokkaa ja ilmeisesti jonkinlainen tarve osoittaa "kritiikkiä" niin häijyllä tavalla, kuin muotiblogikeskusteluissa vastaan tulee. Toisen ihmisen ulkönäön arvosteleminen on halpamaista, tapahtui se sitten netissä tai livenä, kasvokkain tai seläntakana.
Olenko idealisti? Ehkä. Muotiblogeissa hämmennystä aiheuttaa varmasti se, että omakuva ja oma persoona on liitetty yhteen kulutuksen kanssa. Voi olla vaikea muistaa, että kulutushyödykettä mainostava bloggari ei ole ammattimalli roolivaatteissa, vaan oman itsensä ja elämänsä katseiden kohteeksi asettava oikea ihminen.
Netissä tilaa riittää. Blogeja on tuhansia, ja "niiden täysin samanlaisten massablogien" joukosta ja vierestä löytyy varmasti jokaiselle mieleistä seurattavaa. Jos jonkun tyyli ei miellytä, uloskäynti löytyy selaimen oikeasta yläkulmasta.