Kas, arkistojen kätköistä löytyi tällainen, viime vuoden puolella aloittamani tekstin pätkä! Pannanpa sen nyt esille, testituloksia luvassa pikaisesti.
Käytän arkisin mieluiten mustia, mahdollisimman mukavia ja yksinkertaisia alushousuja. Niiden pitäisi olla myös nätit ja mieluiten matalavyötäröiset. Vihaan stringejä, karsastan tai-malleja, pidän pöksyistä joissa on pienet lahkeet. Materiaalifriikkinä haikailen tietysti luonnonkuitujen perään, ja pohdin ihan vakavissani, voisiko silkkisiä pöksyjä käyttää joka päivä?
Pöksyvalikoimani kaipaa kipeästi päivitystä. Eräistäkin juuri-synnyttäneen-naisen-vatsaa-mukavasti-tukevan-mallisista pikkareista mies totesi että "mä haluaisin polttaa noi. Enkä kyllä yhtään ihmettele, karseathan ne on! Ja viimeisimmästä synnytyksestäkin on sentään vierähtänyt jo yli kaksi vuotta...
No niin, minulla ei siis ole mitään hyväksi havaittua, tuttua alkkarimallia eikä edes suosikkivalmistajaa, joten ostin useammat erilaiset pöksyt testattavaksi. Joukossa on kahdet luonnonkuituiset aviomiehen hyväksymät kuumapeppu-alkkarit, yhdet mikrokuitupöksyt ja kahdet italialaiset, leskirouvamalliset silkkivilla-alushousut. Mustana hevosena testissä on älyttömän ihanat silkkiset pitsishortsit jotka saattavat olla liian epäkäytännölliset jokapäiväiseen käyttöön.
Oman elämän sankaritar
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Kevään tuoksu
Julkaistu Lily-palstallani 1.4.2011
On taas aika vaihtaa kuukauden tuoksu uuteen!
Maaliskuussa käytössäni oli Chanelin Chance Eau Fraîche, pirteä ja raikas sitrustuoksu.
Ensimmäinen mielikuva tuoksusta oli ilmiselvä cK one, kulttituoksu yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä, jota käytin päivittäin miltei pari vuotta. Alkoholin haihduttua iholta Chancen tuoksu kuitenkin pehmeni huomattavasti, ja syveni päivän mittaan todella herkäksi kukkaistuoksuksi. Luvattua rosepippuria en varsinaisesti tuoksusta erota, mutta kokonaisvaikutelma on kyllä raikas ja pikantti.
Käytössäni oli pikkuinen testipullo, joka riitti juuri ja juuri kuukaudeksi. Suorastaan harmittaa että testikuukausi on ohi ja ihana tuoksu loppunut! Tätä aion siis hankkia lisää, tuoksu oli todella mieleinen, ja kelpaisi käyttöön pidemmäksikin aikaa.
Huhtikuun tuoksuksi olen valinnut Nina Riccin naisellisen kukkaistuoksun Premier Jour
Tuoksu on ollut markkinoilla kymmenen vuotta, ja noudattelee Nina Riccin muotitalon sensuellin naisellista linjaa. Tuoksun luvataan olevan hienovarainen mutta vangitseva kukkaistuoksu. Nimi toi minulle mieleen ensimmäiset keväiset päivät, kun aurinko paistaa pitkän talven jälkeen niin että melkein sokaistuu. Kunpa auringonpaistetta voisikin pullottaa!
On taas aika vaihtaa kuukauden tuoksu uuteen!
Maaliskuussa käytössäni oli Chanelin Chance Eau Fraîche, pirteä ja raikas sitrustuoksu.
Ensimmäinen mielikuva tuoksusta oli ilmiselvä cK one, kulttituoksu yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä, jota käytin päivittäin miltei pari vuotta. Alkoholin haihduttua iholta Chancen tuoksu kuitenkin pehmeni huomattavasti, ja syveni päivän mittaan todella herkäksi kukkaistuoksuksi. Luvattua rosepippuria en varsinaisesti tuoksusta erota, mutta kokonaisvaikutelma on kyllä raikas ja pikantti.
Käytössäni oli pikkuinen testipullo, joka riitti juuri ja juuri kuukaudeksi. Suorastaan harmittaa että testikuukausi on ohi ja ihana tuoksu loppunut! Tätä aion siis hankkia lisää, tuoksu oli todella mieleinen, ja kelpaisi käyttöön pidemmäksikin aikaa.
Huhtikuun tuoksuksi olen valinnut Nina Riccin naisellisen kukkaistuoksun Premier Jour
Tuoksu on ollut markkinoilla kymmenen vuotta, ja noudattelee Nina Riccin muotitalon sensuellin naisellista linjaa. Tuoksun luvataan olevan hienovarainen mutta vangitseva kukkaistuoksu. Nimi toi minulle mieleen ensimmäiset keväiset päivät, kun aurinko paistaa pitkän talven jälkeen niin että melkein sokaistuu. Kunpa auringonpaistetta voisikin pullottaa!
Kuvat valmistajilta
Pikku apulainen
Julkaistu Lily-palstallani 4.3.2011
Haaveilen Jieldén klassikkovalaisimesta. Se on kaunis, käytännöllinen ja vetoavan humoristinen - ja arvokas.
Halpa kopio löytyisi Ikeasta, ja kuvia vertaillessa on ilmiselvää miksi laatu maksaa: onhan tuo Forså söpö, mutta esikuvansa on niin upeasti viimeistelty että tekee mieli pussata kuvaa. Aion olla kärsivällinen ja panna pennit jonoon. Vielä joskus on ehta Signal omani.
Kuvat valmistajilta
torstai 28. huhtikuuta 2011
Maaliskuun muistilista
Julkaistu Lily-palstallani 3.3.2011
Arki rullaa parhaiten, kun pysyttelee askelen verran edellä. Valmistautuminen ja suunnittelu helpottaa kiireisiä päiviä. Talvi alkaa vihdoin väistyä, ja haluan olla valmiina vastaanottamaan kevään, kun se vihdoin saapuu!
Muistilistaksi itselle ja inspiraatioksi muille: Alinean kevätaskareet!
1. Vaikka pukeutuessa onkin aiheellista tarkistaa kalenterin ohella myös vallitseva säätila, tuhdimpien talvitamineiden aika on nyt ohi. Tulkoon hirmupakkaset ja myrskytuulet,kelsiturkki menee nyt varastoon! Tosin vuosihuollon kautta: nuhjaantuneet hihansuut saavat vaahtopesun ja pikasuutarilla rumasti korjattu irronnut nappi ommellaan uudestaan osaavammissa käsissä. Yksi kipakka pakkasilta saisi vielä tullakin, niin takin voisi tuulettaa perusteellisesti ennen varastointia.
2. Huoltoa ja puhdistusta kaipaavat myös paksut villahuivit ja pipot, sekä raskaat talvikengät. Ne on kiva laittaa siistinä varastoon, ja vielä kivempi ottaa sieltä jälleen marraskuun koittaessa käyttöön!
3. Kalenterin väliin, loka-marraskuun kohdalle talletetaan lista "Talvivaatevaraston päivitys". Ensi talveksi tarvitsen kunnolliset ulkoilurukkaset, uuden lämpökerraston ja uudet kelsikintaat. Vanhat ja loppuunkuluneet saavat äkkilähdön heti kun lumet alkavat sulaa.
4. Villakangastakissani on irroitettava karvakaulus, jonka ansiosta takkia voi käyttää miltei kahdeksan kuukautta vuodesta. Kaulus ja muut talvisemmat asusteet muuttavat nyt yläkaappiin, ja eteisen lipaston laatikkoon pääsevät kaikki iloiset, kevyemmät asusteet. Juuri nyt on käsillä se aika, kun nahkahanskoilla vihdoin tarkenee.
5. Kevyempin vetimien kunto on hyvä tarkistaa, jotta kun trenssillä vihdoin tarkenee, homma ei kaadu siihen, että nappi on irti. Omassani korjauksen tarpeessa on repsottava epoletti.
6. Viikonlopun urakkana on vaatekaapin järjestely: talvisemmat taaemmas, kevyemmät ja keväisemmät eturiviin ja aktiivikäyttöön. Ohuet neuleet ovat ollut kovin vähällä käytöllä koko talven, ja kaipaavat tuuletusta ja oikomista raikastuakseen. Paitapuseroitakaan en ole juuri talven mittaan käyttänyt, joten silitysoperaatio odottaa tekijäänsä.
7. Villasukkahousuista voi pian siirtyä ohuempiin, ja valikoiman päivittämisen aika on nyt, jotta ei plussakelien vihdoin koittaessa tarvitse aamulla tuskailla, kun ei kaapista löydykään sopivia.
8. Kun lumet alkavat sulaa, on viikko tai kaksi kestettävä aikaa, kun kumisaappaat ovat ainoa järkevä vaihtoehto kävelykengiksi. Kolmet kumisaappaani saavat suoja-aineen pintaansa - ja nahkasaappaat aimo annoksen lankkia, siltä varalta että sattuvatkin olemaan jalassa, kun kevättulva alkaa. Kumisaapas-aikana on tietysti varattava mukaan erilliset sisäkengät, joten ballerinat ja avokkaat on syytä herätellä talviuniltaan.
9. Vaikka aurinko ei vielä juuri lämmitä, se polttaa kyllä. Aurinkovoiteita on hyvä käyttää jo nyt. Ostan lähes kaikki kosmetiikkatuotteeni nettikaupoista, joten tilauksella lkaa olla jo pikkuhiljaa kiire. Suosikkini on Dermalogican Solar Defence System -sarja.
10.Varma merkki valoisan vuodenajan alkamisesta on se, kun huomaa tarvitsevansa aurinkolaseja! Jemmasta aktiivikäyttöön pääsee huolella vaalittu aurinkolasikokoelmani, ja juuri nyt on hyvä hetki tarkistaa, olisiko kokoelmassa jokin unohdettu helmi, jonka voisi nostaa kevään suosikiksi.
Suunnitelma tämän kevään henkilökohtaisesta tyylistäni on jo hyvin selvillä: vaaleita värejä, farkkua, raitaa, pehmeitä materiaaleja ja ohuita kerroksia. Vanha vaatevarasto päivittyi muutamalla edullisella hankinnalla, enkä aio kevään kuluessakaan tehdä kovin paljon ostoksia. Kaupoissa kiertelyn sijaan etsin kiinnostavia inspiraatiokuvia ja kiinnitän niitä vaatekaapin oven sisäpuolelle, ja koitan keksiä mahdollisimman monta tapaa, miten yhdistelisin jo olemassa olevia vaatteitani uusilla tavoilla.
Arki rullaa parhaiten, kun pysyttelee askelen verran edellä. Valmistautuminen ja suunnittelu helpottaa kiireisiä päiviä. Talvi alkaa vihdoin väistyä, ja haluan olla valmiina vastaanottamaan kevään, kun se vihdoin saapuu!
Muistilistaksi itselle ja inspiraatioksi muille: Alinean kevätaskareet!
1. Vaikka pukeutuessa onkin aiheellista tarkistaa kalenterin ohella myös vallitseva säätila, tuhdimpien talvitamineiden aika on nyt ohi. Tulkoon hirmupakkaset ja myrskytuulet,kelsiturkki menee nyt varastoon! Tosin vuosihuollon kautta: nuhjaantuneet hihansuut saavat vaahtopesun ja pikasuutarilla rumasti korjattu irronnut nappi ommellaan uudestaan osaavammissa käsissä. Yksi kipakka pakkasilta saisi vielä tullakin, niin takin voisi tuulettaa perusteellisesti ennen varastointia.
2. Huoltoa ja puhdistusta kaipaavat myös paksut villahuivit ja pipot, sekä raskaat talvikengät. Ne on kiva laittaa siistinä varastoon, ja vielä kivempi ottaa sieltä jälleen marraskuun koittaessa käyttöön!
3. Kalenterin väliin, loka-marraskuun kohdalle talletetaan lista "Talvivaatevaraston päivitys". Ensi talveksi tarvitsen kunnolliset ulkoilurukkaset, uuden lämpökerraston ja uudet kelsikintaat. Vanhat ja loppuunkuluneet saavat äkkilähdön heti kun lumet alkavat sulaa.
4. Villakangastakissani on irroitettava karvakaulus, jonka ansiosta takkia voi käyttää miltei kahdeksan kuukautta vuodesta. Kaulus ja muut talvisemmat asusteet muuttavat nyt yläkaappiin, ja eteisen lipaston laatikkoon pääsevät kaikki iloiset, kevyemmät asusteet. Juuri nyt on käsillä se aika, kun nahkahanskoilla vihdoin tarkenee.
5. Kevyempin vetimien kunto on hyvä tarkistaa, jotta kun trenssillä vihdoin tarkenee, homma ei kaadu siihen, että nappi on irti. Omassani korjauksen tarpeessa on repsottava epoletti.
6. Viikonlopun urakkana on vaatekaapin järjestely: talvisemmat taaemmas, kevyemmät ja keväisemmät eturiviin ja aktiivikäyttöön. Ohuet neuleet ovat ollut kovin vähällä käytöllä koko talven, ja kaipaavat tuuletusta ja oikomista raikastuakseen. Paitapuseroitakaan en ole juuri talven mittaan käyttänyt, joten silitysoperaatio odottaa tekijäänsä.
7. Villasukkahousuista voi pian siirtyä ohuempiin, ja valikoiman päivittämisen aika on nyt, jotta ei plussakelien vihdoin koittaessa tarvitse aamulla tuskailla, kun ei kaapista löydykään sopivia.
8. Kun lumet alkavat sulaa, on viikko tai kaksi kestettävä aikaa, kun kumisaappaat ovat ainoa järkevä vaihtoehto kävelykengiksi. Kolmet kumisaappaani saavat suoja-aineen pintaansa - ja nahkasaappaat aimo annoksen lankkia, siltä varalta että sattuvatkin olemaan jalassa, kun kevättulva alkaa. Kumisaapas-aikana on tietysti varattava mukaan erilliset sisäkengät, joten ballerinat ja avokkaat on syytä herätellä talviuniltaan.
9. Vaikka aurinko ei vielä juuri lämmitä, se polttaa kyllä. Aurinkovoiteita on hyvä käyttää jo nyt. Ostan lähes kaikki kosmetiikkatuotteeni nettikaupoista, joten tilauksella lkaa olla jo pikkuhiljaa kiire. Suosikkini on Dermalogican Solar Defence System -sarja.
10.Varma merkki valoisan vuodenajan alkamisesta on se, kun huomaa tarvitsevansa aurinkolaseja! Jemmasta aktiivikäyttöön pääsee huolella vaalittu aurinkolasikokoelmani, ja juuri nyt on hyvä hetki tarkistaa, olisiko kokoelmassa jokin unohdettu helmi, jonka voisi nostaa kevään suosikiksi.
Suunnitelma tämän kevään henkilökohtaisesta tyylistäni on jo hyvin selvillä: vaaleita värejä, farkkua, raitaa, pehmeitä materiaaleja ja ohuita kerroksia. Vanha vaatevarasto päivittyi muutamalla edullisella hankinnalla, enkä aio kevään kuluessakaan tehdä kovin paljon ostoksia. Kaupoissa kiertelyn sijaan etsin kiinnostavia inspiraatiokuvia ja kiinnitän niitä vaatekaapin oven sisäpuolelle, ja koitan keksiä mahdollisimman monta tapaa, miten yhdistelisin jo olemassa olevia vaatteitani uusilla tavoilla.
Oikeus omakuvaan
Julkaistu Lily-palstallani 25.2.2011
Kävin lasten kanssa tänään katsomassa Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyä Tampereella Taidehalli TR1:ssa. Näyttely on esillä viimeistä viikonloppua, joten kiirehtikää katsomaan!
Savolainen on paitsi valokuvaaja, myös sosiaalikasvattaja, ja on vuosien mittaan kehittänyt työskentelytavastaan terapeuttisen metodin, voimauttavan valokuvan menetelmän. Kuvat on tehty yhteistyössä kovia kokeneiden tyttöjen ja nuorten naisten kanssa. Työtavan ytimessä on oikeus määritellä itsensä itse. Tytöt ovat saaneet suunnitella minkälaisen valokuvan haluavat itsestään tehtävän, ja ovat prosessissa saaneet opetella näkemään itsensä hyvänä ja ehjänä.
Näyttely oli kaunis ja pysäyttävä. Savolainen kysyy: mitä haluamme tehdä näkyväksi ja vahvistaa? Jokaisella on oikeus tehdä itsensä näkyväksi ja hyväksytyksi, arvostavan katseen kohteeksi. Savolaisen menetelmä poikkeaa tavanomaisesta valokuvauksesta siinä, että kuvaaja ja kuvan kohde ovat tasa-arvoiset. Kuvauskohde ei ole malli, vaan kuvan tekijä itsekin.
Väistämättä mieleen nousi nuorten tyttöjen muotiblogit. Itse tai kaverin avulla otetut ja julkaistut kuvat ovat yhtälailla tällaista itsensä näkyväksi tekemistä. Tätä ajatusta vasten kaikenlainen negatiivinen kommentointi muotiblogeissa tuntuu entistäkin vastenmielisemmältä ilmiöltä!
Usein sanotaan, että julkaisemalla kuviaan muotibloggarit asettuvat tietoisesti arvosteltavaksi, ja siksi negatiivinenkin palaute olisi vain nieltävä. Minusta tällainen ajatus on julma ja kyyninen! Eihän ovesta ulos astuessakaan ajatella, että kun nyt tuonne ihmisten eteen menen, minua saa kuka tahansa kohdella miten tahansa. Savolaisen valokuvaprojekti nimenomaan opettaa, että ihmistä ei saa kohdella miten tahansa, vaan jokaisella on oikeus tuntea olevansa kunnioitettu ja rakastettu. Jokaisella on oikeus tehdä näkyväksi oma kuvansa sellaisena kuin sen tahtoo muille näyttää. Muilla ei ole oikeutta polkea sitä kuvaa, vaan velvollisuus kohdella sitä arvostavasti.
Aloin seuraamaan muotiblogeja neljä vuotta sitten, ja aika pian aloin kirjoittamaan myös ensimmäistä omaa blogiani. Silloin blogilistalla oli 60-70 muotiblogia, ja pääasiallinen sisältö olivat juuri omakuvat. Kukaan ei saanut bloggaamisesta palkkaa, kaupallisia yhteistyökumppaneita ei ollut, ja valtaosa bloggareista oli alaikäisiä. Itselleni bloggaaminen ja omien kuvien julkaiseminen oli nimenomaan taistelua näkymättömyyttä vastaan ja yritys selvittää sitä, kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan. Lopputulos ei tietenkään ollut yhtä näyttävä kuin Savolaisen upeat kuvat, mutta minulle itselleni prosessi oli arvokas.
Muutaman vuoden kuluessa blogi-ilmiö on paisunut valtavaksi. Media-ammattilaisetkin ovat ihmeissään, miten sitten nuoret tytöt pystyisivät hallitsemaan blogiensa yhtäkkiä laajenevia lukijamääriä ja yllättävää julkisuutta? Suosittuihin bloggaajiin on alkanut kohditua aivan ihmeellisiä vaatimuksia. Toisaalta kritisoidaan sitä, että ostetaan uutta ja kauhistellaan vaatteisiin kuluvia rahamääriä, toisaalta valitetaan siitä, että bloggaajat eivät "uudistu" riittävästi tai ostavat vain halpaa tai käytettyä. Bloggaajien pitäisi olla "edelläkävijöitä" ja erottautua, toisaalta tuntea vallitsevat virtaukset ja tarttua niihin. Harva muodin ammattilainen kykenisi tällaiseen, miten voisi harrastuksekseen kirjoittava, omalla kustannuksellaan hankintansa rahoittava nuori näihin vaatimuksiin yltää.
Lapset ovat joskus hirvittävän julmia toisilleen, mutta nyt näyttää siltä, että aikuisetkin ovat heittäytyneet huutokuoroon mukaan. Minua puistattaa se, että täysikasvuisilla ihmisillä voi olla pokkaa ja ilmeisesti jonkinlainen tarve osoittaa "kritiikkiä" niin häijyllä tavalla, kuin muotiblogikeskusteluissa vastaan tulee. Toisen ihmisen ulkönäön arvosteleminen on halpamaista, tapahtui se sitten netissä tai livenä, kasvokkain tai seläntakana.
Olenko idealisti? Ehkä. Muotiblogeissa hämmennystä aiheuttaa varmasti se, että omakuva ja oma persoona on liitetty yhteen kulutuksen kanssa. Voi olla vaikea muistaa, että kulutushyödykettä mainostava bloggari ei ole ammattimalli roolivaatteissa, vaan oman itsensä ja elämänsä katseiden kohteeksi asettava oikea ihminen.
Netissä tilaa riittää. Blogeja on tuhansia, ja "niiden täysin samanlaisten massablogien" joukosta ja vierestä löytyy varmasti jokaiselle mieleistä seurattavaa. Jos jonkun tyyli ei miellytä, uloskäynti löytyy selaimen oikeasta yläkulmasta.
Kävin lasten kanssa tänään katsomassa Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyä Tampereella Taidehalli TR1:ssa. Näyttely on esillä viimeistä viikonloppua, joten kiirehtikää katsomaan!
Savolainen on paitsi valokuvaaja, myös sosiaalikasvattaja, ja on vuosien mittaan kehittänyt työskentelytavastaan terapeuttisen metodin, voimauttavan valokuvan menetelmän. Kuvat on tehty yhteistyössä kovia kokeneiden tyttöjen ja nuorten naisten kanssa. Työtavan ytimessä on oikeus määritellä itsensä itse. Tytöt ovat saaneet suunnitella minkälaisen valokuvan haluavat itsestään tehtävän, ja ovat prosessissa saaneet opetella näkemään itsensä hyvänä ja ehjänä.
Näyttely oli kaunis ja pysäyttävä. Savolainen kysyy: mitä haluamme tehdä näkyväksi ja vahvistaa? Jokaisella on oikeus tehdä itsensä näkyväksi ja hyväksytyksi, arvostavan katseen kohteeksi. Savolaisen menetelmä poikkeaa tavanomaisesta valokuvauksesta siinä, että kuvaaja ja kuvan kohde ovat tasa-arvoiset. Kuvauskohde ei ole malli, vaan kuvan tekijä itsekin.
Väistämättä mieleen nousi nuorten tyttöjen muotiblogit. Itse tai kaverin avulla otetut ja julkaistut kuvat ovat yhtälailla tällaista itsensä näkyväksi tekemistä. Tätä ajatusta vasten kaikenlainen negatiivinen kommentointi muotiblogeissa tuntuu entistäkin vastenmielisemmältä ilmiöltä!
Usein sanotaan, että julkaisemalla kuviaan muotibloggarit asettuvat tietoisesti arvosteltavaksi, ja siksi negatiivinenkin palaute olisi vain nieltävä. Minusta tällainen ajatus on julma ja kyyninen! Eihän ovesta ulos astuessakaan ajatella, että kun nyt tuonne ihmisten eteen menen, minua saa kuka tahansa kohdella miten tahansa. Savolaisen valokuvaprojekti nimenomaan opettaa, että ihmistä ei saa kohdella miten tahansa, vaan jokaisella on oikeus tuntea olevansa kunnioitettu ja rakastettu. Jokaisella on oikeus tehdä näkyväksi oma kuvansa sellaisena kuin sen tahtoo muille näyttää. Muilla ei ole oikeutta polkea sitä kuvaa, vaan velvollisuus kohdella sitä arvostavasti.
Aloin seuraamaan muotiblogeja neljä vuotta sitten, ja aika pian aloin kirjoittamaan myös ensimmäistä omaa blogiani. Silloin blogilistalla oli 60-70 muotiblogia, ja pääasiallinen sisältö olivat juuri omakuvat. Kukaan ei saanut bloggaamisesta palkkaa, kaupallisia yhteistyökumppaneita ei ollut, ja valtaosa bloggareista oli alaikäisiä. Itselleni bloggaaminen ja omien kuvien julkaiseminen oli nimenomaan taistelua näkymättömyyttä vastaan ja yritys selvittää sitä, kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan. Lopputulos ei tietenkään ollut yhtä näyttävä kuin Savolaisen upeat kuvat, mutta minulle itselleni prosessi oli arvokas.
Muutaman vuoden kuluessa blogi-ilmiö on paisunut valtavaksi. Media-ammattilaisetkin ovat ihmeissään, miten sitten nuoret tytöt pystyisivät hallitsemaan blogiensa yhtäkkiä laajenevia lukijamääriä ja yllättävää julkisuutta? Suosittuihin bloggaajiin on alkanut kohditua aivan ihmeellisiä vaatimuksia. Toisaalta kritisoidaan sitä, että ostetaan uutta ja kauhistellaan vaatteisiin kuluvia rahamääriä, toisaalta valitetaan siitä, että bloggaajat eivät "uudistu" riittävästi tai ostavat vain halpaa tai käytettyä. Bloggaajien pitäisi olla "edelläkävijöitä" ja erottautua, toisaalta tuntea vallitsevat virtaukset ja tarttua niihin. Harva muodin ammattilainen kykenisi tällaiseen, miten voisi harrastuksekseen kirjoittava, omalla kustannuksellaan hankintansa rahoittava nuori näihin vaatimuksiin yltää.
Lapset ovat joskus hirvittävän julmia toisilleen, mutta nyt näyttää siltä, että aikuisetkin ovat heittäytyneet huutokuoroon mukaan. Minua puistattaa se, että täysikasvuisilla ihmisillä voi olla pokkaa ja ilmeisesti jonkinlainen tarve osoittaa "kritiikkiä" niin häijyllä tavalla, kuin muotiblogikeskusteluissa vastaan tulee. Toisen ihmisen ulkönäön arvosteleminen on halpamaista, tapahtui se sitten netissä tai livenä, kasvokkain tai seläntakana.
Olenko idealisti? Ehkä. Muotiblogeissa hämmennystä aiheuttaa varmasti se, että omakuva ja oma persoona on liitetty yhteen kulutuksen kanssa. Voi olla vaikea muistaa, että kulutushyödykettä mainostava bloggari ei ole ammattimalli roolivaatteissa, vaan oman itsensä ja elämänsä katseiden kohteeksi asettava oikea ihminen.
Netissä tilaa riittää. Blogeja on tuhansia, ja "niiden täysin samanlaisten massablogien" joukosta ja vierestä löytyy varmasti jokaiselle mieleistä seurattavaa. Jos jonkun tyyli ei miellytä, uloskäynti löytyy selaimen oikeasta yläkulmasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)